Ohjauksella tulokseen!

Mikä on ajattelemisen osuus työssämme ja toimissamme? Voisiko ajatteluaan muuttamalla toimia paremmin ja tuloksekkaammin? Miten suhtautua elämän loputtomasti muuttuviin tosiasioihin? Tunnemmeko saavamme aikaan sen, mitä haluaisimme ja olemmeko tyytyväisiä siihen? Mikä on yrityksesi keskeinen toiminta-idea, entä oman elämäsi kantavin tavoite – sisäinen majakkasi? Ohjauksellisin keinoin voimme opetella sitä, miten oikeastaan ajattelemme ja mitkä arvot ja asenteet meitä ohjaavat. Oman kriittisen ajattelun lisääminen auttaa meitä ymmärtämään niin itseämme ja toimiamme kuin toisiakin. Opetellaan ihmettelemään asioita ympärillämme ja tekemään kriittisiä, oivaltamiseen pyrkiviä kysymyksiä. Kriittisyys tässä tarkoittaa samaa kuin tutkiminen, tarkkailu, opiskelu, vertailu ja arviointi – kaikkea yhdessä.

Tavoitteena ohjauksessamme on,

• että ohjattava löytää itselleen sopivan tavan kriittiseen ajatteluun,
• että ohjattava pystyy elämään luovalla tavalla,
• ja että ohjattava osaa tehdä valintoja elämässään.

Työnohjaus työyhteisön muutoksen tukemisessa

Työnohjausta on käytetty paljon sosiaali- ja terveysaloilla nimenomaan raskaiden asiakastapausten purkamiseen. Näillä aloilla työnohjaus kuuluu normaaliin työhön miltei automaattisesti. Nykyisin työnohjausta käytetään työkaluna myös yrityksen kehittämisprosesseissa. Tämä päivä on nopeiden muutosten aikaa, jolloin myös muutosten käsittely saattaa jäädä työyhteisöissä pinnalliseksi. Strategioiden ja visioiden loistavaa tulevaisuutta ei aina saavuteta. Työnohjaus pyrkii yrityksen tulevaisuuden suuntaviivojen – tai muutosten - jalkauttamiseen työyhteisöissä. Työryhmiä tai yksittäisiä työntekijöitä pohditutetaan heidän toimintaansa kohdistuvista paineista ja mahdollisista muutoksen esteistä. Ohjausprosessin jälkeen työryhmä on sisäistänyt sen, mitä heiltä odotetaan tulevaisuudessa ja pystyy kriittisesti arvioimaan omaa toimintaansa ja muutosta siinä. Työryhmää ohjataan tiedonkeruuseen, tilannearviointeihin ja oman toimintansa tavoitteen mukaiseen kehittämiseen.

Työnohjaus perustuu kokemukselliseen oppimiseen ja prosessiin. Mikä ryhmän työssä on perimmäistä ja tärkeää, mikä on sen perustehtävä? Miten perustehtävää toteutetaan arkipäivässä? Millaista palautetta ryhmä saa työstään ja mitä se tarvitsee? Kokemuksellinen oppiminen perustuu työtilanteiden tutkimiseen, tiedonkeruuseen, arviointiin, kehittämistoimenpiteiden suunnitteluun ja kokeiluun. Työnohjaus on näin hyvinkin käytännöllistä työn tutkimista. Prosessi viittaa systeemiseen ajatteluun - kaikki vaikuttaa kaikkeen. Yhtä toimintamallia muuttamalla ei aina voida etukäteen arvioida, mihin kaikkeen muutos vaikuttaa. Prosessi on aina yllätyksellinen ja luova, joskin ohjaajan tehtävänä on pitää pohdinta selkeästi annetuissa tavoitteissa. Ohjauksen kohde voi olla niin yksilö kuin ryhmäkin. Mikäli työntekijällä ei ole omaa ”kotiryhmää”, hänelle kannattaa järjestää yksilötyönohjaus. Ryhmät taas voivat koostua esimerkiksi luonnollisista työryhmistä tai kollegojen muodostamista ryhmistä (esim. samaa työtä tekevät asiantuntijat). Ryhmäohjauksissa korostuu aina myös ryhmädynamiikka ja vuorovaikutussuhteet. Työnohjausprosessi perustuu sopimuksenvaraiseen työskentelyyn. Sopimuksessa määritellään ohjauksen tavoitteet, ohjattavat, ohjauksen kesto, tapaamiskertojen lukumäärä ja tiheys. Tapaamiskerta on usein 1,5 h noin 2-4 viikon välein. Riippuen tavoitteista prosessi voi kestää 5-10 kerrasta 2-3 vuoteen.

Työnohjaus ryhmän yhteistoiminnan tukemiseen

Ohjausta voidaan menestyksellisesti käyttää myös yksittäisten työryhmien yhteistoiminnan tukemiseen, jolloin tavoitteet voivat olla muutakin kuin koko yrityksen strateginen muutos. Tällaisia yksittäisiä tavoitteita voivat olla:

• työryhmän vuorovaikutuksen, yhteistoiminnan parantaminen
• oman työn kriittisen ajattelun käynnistäminen
• luovuuden löytäminen erilaisissa kriisitilanteissa
• riittävien voimavarojen löytäminen ja varmistaminen toiminnassa

Työryhmien fasilitointi ongelmanratkaisutilanteissa

Työryhmät voivat ajautua tilanteeseen, jossa ongelma on esimerkiksi niin monisyinen, ettei selkeää yhtä ratkaisua löydy. Tällöin fasilitaattori voi tuoda ryhmälle työvälineitä sen ajattelutyön selkeyttämiseen. Fasilitaattorilla on käytössään useita erilaisia menetelmiä ja toimintatapoja, joilla hän ”ajatteluttaa ja pohdituttaa’” ryhmää ja auttaa heitä pääsemään heille sopivaan hyvään ratkaisuun.

Suuressakin ryhmässä on tarkoituksena kuunnella kaikkia ääniä mitä ryhmästä kuuluu. Samalla kun ongelmaa tutkitaan, lisääntyy myös ryhmän tietämys aiheesta, jolloin on mahdollista tehdä ratkaisuja reaalisen tiedon varassa. Tutkimisen jälkeen kaikki osanottajat voivat hyväksyä valitun etenemispäätöksen. Pohtiminen ja yhdessä ajattelu on tuottanut sillä ryhmällä parhaan mahdollisen tuloksen.

Fasilitoiva ongelmanratkaisu voi olla pitkäkestoista, koko ongelmanratkaisuprosessin kestävä ajanjakso, jolloin fasilitaattori auttaa työyhteisöä. Usein kuitenkin tilanteet tulevat nopeasti ja ratkaisua kaivataan jo kipeästi. Tällöin jo yhden tapaamisen fasilitointi voi viedä asioita eteenpäin ja hahmottaa tulevia ratkaisumalleja.

Ajanhallinnan valmennus